Pitkä tie kengittäjäksi: Esittelyssä Ville Väisänen

Moikka! Olen Ville, se toinen puolikas Hevospalvelu Väisäsestä. Synnyin kultaisella 80-luvulla Iisalmessa kovin hevosorientoituneeseen perheeseen. Äitini oli ratsastuksenopettajana Koljonvirran tallilla, ja ollessani eka - tokaluokkalainen muutimme maaseudulle, jonne pääsi myös ikioma shetlanninponini Rusko. Kouluratsastajaa minusta ei kyllä tullut ja hevoset pääsi unohtumaan pitkäksi toviksi, kun suuri Kuopion kaupunki kutsui nuorta miestä.

Maaseutu kutsuu

Jossakin vaiheessa järki palasi päähän ja muutin takaisin maaseudulle silloisen tyttöystäväni ja nykyisen vaimoni Ninan kanssa. Tässä pienellä tilallamme on meillä ollut hevosia nyt yli 10 vuotta. Kun luottokengittäjämme toisessa polvessa, Erkko, lopetti kengityshommat, meillä kävi jokunen kokelas kengittämässä. Hinta/laatu/aikataulukaavio osoittautui sen verran monimutkaiseksi, että päätin mennä itse kengityksen alkeiskurssille Hingunniemeen.

Kengityksen kivinen alkutaival

Muutaman vuoden omia kengitettyäni aloin päästä jyvälle hommasta, mutta ei se aina helppoa ollut. Aluksi oli paikat todella kipeänä eikä se varmasti ollut hevosellekaan mitään lystiä. Muistan kerran, kun lievästi jalkavaivainen eläkeravurimme Viivi nyhti jatkuvasti jalkaa pois, ja turhautumiseni tarttui hevoseenkin. Viskasin halvat punapäiset kavioleikkurit nurkkaan ja ärähdin Ninalle että "Ei tästä tule jumalauta mittään, kutsutaan oikea kengittäjä tänne". Seuraavana päivänä yritin kuitenkin uudelleen paremmalla asenteella, ja jotenkin se sitten alkoi sujumaan paljon paremmin.

Kaikki muuttuu

Tämä oli jonkunlainen selvä taitekohta kengityksen suhteen. En ehkä silloin osannut miettiä miten se yhtäkkiä alkoi mennä jouhevammin, mutta luulen, että Viivi opetti minua silloin lukemaan hevosten elekieltä. Ei se vittumaisuuttaan jalkaa nyhtänyt, vaan siksi, että teki kipeää nostaa jalka niin ylös mihin minä sen halusin. Tämän tilanteen jälkeen osasin paremmin kuunnella hevosta, ja kaikkien hevosten kengittäminen helpottui hurjasti. Vanha pappamme Sätkä (RIP) ei jaksanut seisoa kolmella jalalla samaan tyyliin kuin ennen, joten annettiin lisää taukoja. Nuori prinsessa Dumle sai ADHD-kohtauksen 20 minuutin kohdalla, annettiin heinää.

Kengittäjän tutkinto

Nyt uskalsin kengittää jo muitakin kuin omia hevosia. Olin myös jollain oudolla tavalla alkanut nauttia tästä brutaalin fyysisestä hommasta (tässä vaiheessa tein vielä helppoa rahaa siistissä sisätyössä mainostoimistossa). Koin, että haluan tehdä ja oppia enemmän, ja siksi hain opiskelemaan hevostalouden perustutkinnon kengityspuolta. Ahaa-elämykseni hetkellä Hingunniemessä oli jo kurssi täynnä, joten hain KPEdulle Kaustisille ja pääsin aloittamaan tammikuussa 2023. Siellä minua ja 12 luokkakaveriani opastivat taitavat kengittäjät Kristian Autio sekä maanmieheni, sudeettisavolainen Jyri Koukkari. Opin älyttömän paljon uutta kengityksestä ja hevosen anatomiasta. Valmistuin opinnoista joulukuussa 2023.

Katse tulevaan

Vielä en pysty tekemään tiliäni kokoaikaisesti hevosalalla, mutta se on ehdottomana päämääränä niin minulla kuin Ninallakin. Yhtenä etappina kohti tätä unelmaa haimme molemmat valjassepän opintoihin Hingunniemelle. Opintomme alkoivat tammikuussa 2024. Nyt siis ollaan avio- ja kavioliiton lisäksi vielä luokkakavereitakin!