Suojat vai ei?

Hevosten varusteviidakkohan on päättymätön. On jos jonkinlaista suojaa ja välinettä erilaisiin tarpeisiin ja tarkoituksiin ja hyvä niin. Tässä postauksessa en käy kaikkia mahdollisia suojia erikseen läpi, vaan yleisesti niiden tarpeesta ravihevosella ja tyypillisimmät suojat. Muuten saattaisi tulla vähän pitkä blogiteksti :D

Mihin niitä suojia siis tarvitaan? No, suojaamaan jalkoja, yllättäen. Hevosella voi olla erilaisia luontaisia tai hankittuja liikevirheitä tai liikeratoja, jotka aiheuttavat eriasteisia ongelmia sen suhteen, lyökö hevonen toisella jalalla, yleisimmin kaviolla, vierekkäiseen jalkaan tai etu- tai takajalkaan. Lyöminen voi tapahtua vain hitaammissa vauhdeissa, vain kovemmissa vauhdeissa tai sekä että. Joskus lyömistä esiintyy vain esim. kaarrejuoksussa.

Liikevirheille ja lyömiselle altistavat tietyt olemassa olevat rakenteelliset ja synnynnäiset ominaisuudet, kuten suppu- ja hajavarpaisuus tai kapearintaisuus. Sille voi altistaa myös vääränlainen kengitys, hevosen luontainen juoksutyyli, huono kunto, huono tasapaino, koordinaatio-ongelmat, erilaiset vammat, ontumat ja lihaskireydet sekä sopimattomat varusteet. Kaikki hevoset eivät tarvitse suojia, mutta osa tarvitsee. Voi myös olla, että kotona treenatessa ei tarvita kaikkia suojia, tai mitään, mutta kilpailuissa halutaan suojata jalat, kun mennään maksimivauhteja.

Nuorilla hevosilla ja varsoilla on usein järkevää käyttää suojia, jotta ne eivät kopsi jalkojaan ja ala varoa juoksemista. Tällä tarkoitan sitä, että kun hevonen juostessaan lyö esim. etusäären sisäsivulle ja siitä aiheutuu sille toistuvasti eriasteista kipua, se voi alkaa välttää lyömistä kehittämällä virheellisiä liikeratoja tai se alkaa vältellä juoksemista, koska sen mielestä se on epämukavaa. Virheelliset liikeradat taas kuormittavat kehoa ja lihaksistoa ja johtavat ongelmiin pitkässä juoksussa. Sen takia etenkin varsoilla ja nuorilla hevosilla on syytä kiinnittää jo hyvissä ajoin huomiota liikkeisiin ja käyttää tarvittavia suojia, jotta liikeradat eivät häiriinny eikä hevosella mene motivaatio treenaamiseen.

Liikevirheisiin voidaan vaikuttaa hevoselle sopivalla, oikein tehdyllä (yleensä hyvä peruskengitys on paras!) kengityksellä ja balanssia säätämällä. Lyöminen voi myös vähentyä tai loppua sitä myötä, kun hevosen lihaskunto kasvaa ja se oppii rytmittämään juoksuaan ja juoksee tasapainoisesti tai kun kengitys on sopivassa balanssissa. Tärkeässä roolissa on myös lihashuolto! Lihaskireydet voivat aiheuttaa toispuoleisuutta ja esim. etujalan askeleen lyhentymistä tai liikeratojen supistumista sekä vinoutta, jolloin lyöminen voi pahentua. Silläkin on merkitystä, millaisilla pohjilla hevosta treenataan.

Mistä sen sitten tietää, tarvitseeko hevonen jalkasuojia ja millaisia, jos tarvitsee? Esimerkiksi hevosen liikettä katsomalla. Hevosen liikettä voi olla vaikea arvioida vauhdissa, mutta jos sitä saa esimerkiksi videoitua, voi videolta katsoa hidastettuna jalkojen liikettä. Myös hevosen rakenne voi antaa viitteitä siitä, kuinka todennäköisesti hevonen lyö. Jos on mahdollista tutkia hevosen liikettä juoksumatolla, voi olla helpompi havaita liikeratoja.

Yksi varma merkki lyömisestä on luuliiat, haavat/ruhjeet/kolhut tai karvattomat kohdat hevosen jaloissa. Hevonen voi lyödä yllättävän ylöskin, joten kannattaa tarkistella koko jalkaa polven yläpuolelle asti. Osa hevosista voi lyödä myös kainaloon! Tämä ongelma on yleisimmin suomenhevosilla, kuin lämminverisillä ja sille altistaa "kauhova" juoksutyyli. Jalat kannattaa käydä jokaisen lenkin jälkeen läpi huolella ja tunnustella, tuntuuko säärellä tai jossain kohdin jalkaa patteja tai kuumempia kohtia, joista voisi saada vihiä lyömisestä. Jos hevonen raapii esim. etujalan kaviolla takakaviota, jää takakavioon tyypillisesti "naarmuja". Eli kannattaa kiinnittää huomiota myös kavioihin.

Jos hevoselle laitetaan jalkasuojat ja niihin ilmestyy naarmuja tai jälkiä lyömisestä, silloin suojien käyttöä kannattaa ehdottomasti jatkaa. Jos käytät jo valmiiksi naarmuisia suojia, voi suojaan laittaa vaikka ilmastointiteippiä pinnalle ja katsoa, tuleeko siihen uusia jälkiä.

Kun suojia käytetään, on tärkeää huomioida niiden sopivuus hevosen jalkaan. Sopimattomat suojat voivat hangata ja aiheuttaa kipua, tai ne eivät pysy kunnolla paikoillaan. Suojien alle voi joutua myös hiekkaa, jos ne eivät istu kunnolla. Joskus toki hiekkaa menee suojien alle, vaikka suojat olisivatkin sopivat, etenkin kuivilla kesäkeleillä pöly kulkeutuu suojien alle helposti. Liian tiukalla olevat suojat voivat aiheuttaa painevaurioita, mutta taas liian löysällä olevat eivät pysy paikoillaan. Suojien alle voi laittaa pinteliä tai liimapinteliä suojaksi esim. startin ajaksi, mutta lähtökohtaisesti suojien on oltava niin istuvat, että niiden alle ei tarvitse laittaa mitään.

Oikein herkkäihoisella hevosella suojat voivat hangata helposti, vaikka olisivat sopivatkin. Silloin voi harkita säärisuojien sijaan pinteleitä ja hyviä patjoja alle. Pinteleiden suojaavuus ei siltikään ole aivan yhtä hyvä, kuin säärisuojien, mutta mahdollisesti silti parempi, kuin ei mitään. Pinteleiden käytössä kannattaa huomioida, että liian tiukalle tai väärään kohtaan käärityt pintelit voivat aiheuttaa jopa painevaurioita jalan ihoon ja jänteisiin! On myös tutkittu, että pintelit voivat nostaa jalan lämpötilan haitallisen korkeaksi, koska lämpö ei pääse iholta haihtumaan pois ja se voi altistaa vammoille. Sama tietysti pätee missä tahansa suojissa ja sen vuoksi suojat on etenkin lämpimillä keleillä syytä ottaa pois heti kun niitä ei tarvita, jotta rasituslämpö pääsee haihtumaan kunnolla. Kilpailuissakin suojia kannattaa lämmityksen ja startin välillä käyttää pois tai ainakin löysätä hieman, jos mahdollista.

Yleisimmin ravihevosilla käytetään etujalan säärisuojia, etupolvisuojia sekä takajalan säärisuojia. Usein kavioissa käytetään erilaisia putseja suojaamaan polkemilta tai tasapainotuksen vuoksi. Suojia on eri mittaisia ja eri mallisia, nykyiset suojat ovat varsin kevyttä materiaalia ja miellyttäviä käyttää. Suojat valitaan hevosen yksilöllisen tarpeen mukaan!

Suojat on syytä pestä käytön jälkeen, etenkin jos ne ovat kuraiset tai likaiset muuten, jottei niihin kerry likaa, joka voisi hiertää ja hangata ihoa. Rikkinäisiä suojia ei kannata käyttää, vaan suojien kunnosta tulee huolehtia ja vaihtaa uudet tai korjata vanhat käyttökuntoon, jos niihin tulee vaurioita.

Jos hevonen on ns. selväravinen ja jalka-asennoiltaan ja rakenteeltaan ja terveydentilaltaan siitä onnekas yksilö, että se ei lyö mihinkään, ei silloin tietenkään turhaan ole tarvetta käyttää suojiakaan. Suojien käytössäkin siis maalaisjärkeä kannattaa käyttää ja hyvä ohje on se vanha kunnon KISS = Keep it simple, stupid!