Liikunnan puute - mitä siitä seuraa?

Hevonen on lähtökohdiltaan ruohoisten arojen saaliseläin ja sille on kehittynyt kyky lähteä vauhdikkaasti pakoon vaaran uhatessa. Sille on lajityypillistä liikkua paljon ja ottaa tarvittaessa nopeita pyrähdyksiä. Luonnossa hevonen liikkuu jopa kymmeniä kilometrejä päivässä! Mitä arvelet, saavatko nykyhevoset riittävästi liikuntaa?

Hevosen liikkumattomuus, esimerkiksi keliolosuhteiden, liian pienen tarhan, vähäisen ulkoilun tai vähäisen liikuttamisen vuoksi, voi aiheuttaa monenlaisia ongelmia sekä hevosen käytöksessä, että sen terveydentilassa. 

Hevoselle on lajityypillisesti ominaista liikkua pitkiä matkoja hitaasti liikuskellen ja välillä vauhdikkaastikin. Laukkaaminen ja kovatehoinen rasitus vapauttaa hevosen elimistössä hyvän olon hormoneja, eli endorfiineja ja hevonen myös purkaa stressiä liikkeen kautta. Laukkaaminen on hevoselle osa leikkiä, pakenemista ja lauman sisäistä vuorovaikutusta. Jos hevonen ei pääse toteuttamaan sen lajityypillistä tarvetta ottaa reippaita laukkapyrähdyksiä, tai se ei muulla tavoin pysty purkamaan energiaa riittävällä tavalla, se voi turhautua. Turhautuminen taas voi aiheuttaa ongelmia hevosen ja ihmisen yhteiseloon, yleensä enemmän ihmisen haitaksi.

Liikunnan puute altistaa hevosen mm. suolisto-ongelmille, tuki- ja liikuntaelinongelmille, kunnon heikkenemiselle sekä lihomiselle. Henkisesti pitkään jatkuva liikunnan puute aiheuttaa hevoselle stressiä. 

Hevonen voi olla liikunnan puutteesta johtuen ylivireä, säikky, levoton ja sen käyttäytyminen voi olla vaikeasti ennakoitavissa ja hallittavissa. Pitkään jatkuva liikunnan puute voi aiheuttaa myös stereotyyppistä käytöstä, kuten karsinan seinien potkimista, itsensä näykkimistä ja edestakaisin kävelyä. Hevonen voi jopa passivoitua ja menettää kiinnostuksensa ympäristöönsä, se tylsistyy. 

Toisinaan olosuhteet aiheuttavat ongelmia hevosten riittävään liikkumiseen. Hevonen voi loukkaantua tai sairastua, jolloin sen liikkumista on toipumisen vuoksi väliaikaisesti rajoitettava. Välillä taas etenkin meillä Suomessa haastavat keliolosuhteet voivat estää riittävän tehokkaan liikkumisen, kun kaikki pohjat ovat yhtä jääkoppuraa tai kelirikkoa. 

Hevosella pitäisi olla riittävän iso tarha tai laidun, jossa sen on mahdollista ottaa kunnollisia vauhtipyrähdyksiä, tai jos tarha on pieni, pitäisi sen saada purkaa liikunnan tarvetta muulla tavoin, joko liikuttaen tai vaikka maneesissa irrallaan juosten. Parasta olisi toki, jos hevonen saa tarhata lajitovereiden kanssa, jolloin sillä on mahdollisuus sosiaaliseen kanssakäymiseen ja leikkiin.

Jos liikkumista on jostain syystä rajoitettava, hevoselle voi tarjota muita virikkeitä tilalle. Ne eivät toki korvaa liikuntaa, mutta voivat vähentää hevosen kokemaa stressiä. Esimerkkinä vaikkapa virike ruokinta (heinätyynyt- ja verkot, ruokinta eri paikkoihin jne.), pureskeltavat oksat tarhassa, kevyt aivotyöskentely (esim. opetetaan hevoselle uusia asioita, tehdään tehtäviä joissa hevosen täytyy tehdä ajatustyötä) ja hallittu liikunta tai erilaiset aktivoivat maastakäsin harjoitteet. 

Hevosen hyvinvoinnille riittävä liikunta on äärettömän tärkeää - hevonen on luotu liikkumaan!